Syksy on treenattu hyvin ja hallikausi alkaa ens viikonloppuna.

Kausi on nyt ohi ja tässä pientä yhteenvetoa kaudesta.

Lontoon olympialaiset oli mulle tän kauden pääkisa ja myös yks koko uran päätavoitteista. Kisat meni niin pieleen kun ikinä voi mennä ja pettymys on valtava. Suoritus oli niin ala-arvonen että ei kehtaa edes peiliin katsoa. Olympiamahdollisuus tulee vaan neljän vuoden välein mikä lisää harmitusta entisestään. Tällä hetkellä tuntuu lähinnä siltä, että monen vuoden reeni on menny ihan hukkaan. Kaikki oli panostettu tähän kisaan ja tää oli lopputulos, niin kyllä se syö miestä aikalailla.

Olympialaisten jälkeen kausi olikin sitten käytännössä taputeltu. Niin suuren pettymyksen jälkeen ei löytyny enää motivaatiota kauden viimeisiin kisoihin.

Nyt on analyysin paikka. Hypyn rytmi katos EM-kisojen jälkeen. Maastalähdössä tuli kaks tekniikkavikaa, jotka maksimiseipäillä hypättäessä sekotti hypyn täysin. Yritin korjata virhettä reeneissä, mutta se ei onnistunu. Jälkikäteen ajateltuna olis tässä vaiheessa pitäny mennä hyppään sisälle, jolloin tekniikkaa olis saanut hiottua hyvissä olosuhteissa. Hermostossa tuntui myös olevan jotain probleemaa, sillä alkukauteen verrattuna hermosto ei ollu niin hyvässä kunnossa. Terveydentilassa ei oo kuitenkaan ollu muuten mitään ongelmia.

Lontoossa yks haaste oli keli eli lievä vastatuuli. Tässä vaiheessa hypyssä oli jo pieni tekniikkavirhe ja kisapaineen alla tekniikka hajos sitten kokonaan. Mielessä oli varmasti myös se, että en oo koskaan pystyny hyppään hyvin vastatuulessa. Olis kyllä itselle henkisesti tosi tärkeetä, että sais edes kerran kunnon tuloksen huonossa kelissä. Harjoittelu huonoissa olosuhteissa ei kuitenkaan oo avain tähän, koska huonoissa olosuhteissa hyppää lopulta parhaiten ne, joilla on varmin tekniikka. Omassa tekniikassa ongelmat on tällä hetkellä lopulta aika pieniä, mutta maksimiseipäillä pienetkin asiat kertautuu. Ainut ratkaisu tähän on reenata lisää...

Kokonaisuudessaan kausi ei kuitenkaan menny ihan täysin penkin alle. Kaikista tyytyväisin oon siihen, että tein oman ennätykseni, joka on nyt hyvällä tasolla. Oon tosi tyytyväinen myös siihen, että oon pystyny parantaan ennätystäni useana vuonna peräkkäin ja se luo myös itseluottamusta että tässä ollaan menossa oikeeseen suuntaan. Vaikka tän kauden arvokisat ei mennykään toivotulla tavalla niin siitä arvokisakokemuksesta, jota tuli hankittua on varmasti hyötyä tulevissa arvokisoissa.

Hyvä asia on myös se, että arvokisoissa tulleet pettymykset ei oo huonontanu yhtään motivaatiota tehdä tätä juttua. Nyt on oikeastaan isoin motivaatio ikinä lähteä reenaamaan seuraavaa kautta kohti. Tällä kaudella koin että mahdollisuudet maailman huipulle on oikeasti olemassa. Tiedän mitä mun pitää harjotella, jotta saan tekniikkani vietyä uudelle tasolle ja se kyllä motivoi reenaamaan! Tuun keskittyyn talven ja kevään aikana pelkästään urheiluun. Täytyy vaan toivoa, että saa harjoitella terveenä ja saan riittävän taloudellisen tuen, Mielenkiinnolla odotan, miten suomalainen urheilusysteemi toimii omalla kohdalla, kun oon yks harvoista arvokisojen A-rajan tehneistä yleisurheilijoista, jolla itse kisat sitten meni pieleen. Kukaan ei kuitenkaan voi ainakaan sanoa, että potentiaalia päästä maailman huipulle ei löytyis...

Kiitos kaikille tukijoille kuluneesta kaudesta!

Jere

EM-kisojen jälkeen on tullut hypättyä kolme kisaa vaihtelevin tuloksin. Tekniikan kanssa on ollut hieman ongelmia ja sitä on työstetty, jotta Lontoossa ukko ois kovassa tikissä. Onneksi kilpailuissa tulostaso on ollut EM-kisojen jälkeen nuosujohteinen Lontoon kenraalissa Kuortaneella 560 (oho ponnistuski melki kohallaan, tsekkaa kuva alla). Kuortaneen kisan jälkeen tulen tekemään vielä kaksi hyppyreeniä ennen Lontoota, joissa haetaan lisää suoritusvarmuutta. 8.8.2012 klo 12:00 Suomen aikaan meikäläinen kisaa finaalipaikasta!

Saksan kisoista sen verran, että oli muuten hienosti järjestetyt kisat, vaikka osaltani aloituskorkeuteen 530 jääminen söi miestä. Reissu oli muutenkin mielenkiintoinen, koska lennot peruttiin kaks kertaa, Frankfurtin kentän tietokoneet kaatu eikä meinattu päästä ollenkaan laskeutumaan, ja lopulta tietenkin seipäät jäi matkan varrelle. Onneks reilut kilpakumppanit lainas seipäitään niin pääsi hyppään kisan. Toivottavasti saadaan vastaavanlaisia kisoja Suomeenkin. Seiväshyppyhän selkeesti sopii myös ratojen ulkopuolelle kaduille ja ostoskeskuksiin!

Jere

EM-kisat oli ja meni. Omalta osaltani jäätiin tavoitteesta, finaalipaikka jäi saamatta ja piti tyytyä katsomaan huippuluokan finaalia katsomon puolelta yleisön loistavasta kannustuksesta huolimatta. Tästä ei voi muuta kuin ottaa oppia tuleviin arvokisoihin. Eilen varmistui valintani olympialaisiin, joten Lontoossa äijän kunto taas testataan! Tulevana viikonloppuna olen menossa Saksaan seiväshyppykisoihin, joissa on paikalla useita huippuhyppääjiä. Hyppypaikka vaikuttaa mielenkiintoiselta; juoksurata on metrin maanpinnan yläpuolella ja seiväspatjat järven päällä! Nyt vaan kohti hyviä kisoja ja korkeita hyppyjä!

Jere